Hirviä liikkeellä, lehtiä tiellä

Syksy on kaikkea muuta kuin vaaratonta ajoaikaa. Liikkeellä on eläimiä pienistä hirviin, tielle putoaa märkiä lehtiä, mikä hidastuttaa jarruttamista ja haittaa varsinkin raideliikennettä. Takkuava raideliikenne tuntuu teille saakka, kun raitiovaunut ja junat liukastelevat kiskoillaan.

Eikä tässä vielä kaikki: kun lehdet putoavat puusta, auringon valo häikäisee kirkkaasti. Ja samoin kuin auringonpaiste, myös vesisateet ja niiden myötä uhkaava vesiliirto vaativat tarkkaavaisuutta tiellä liikkuvalta.

Suurin riski joutua hirvikolariin on noin tunti auringonlaskun jälkeen, tai auringonlaskusta kolmen tunnin päähän osuvalla ajanjaksolla, mutta toki hirviä liikkuu kaikkina aikoina. Eniten hirvet ovat liikkeellä kiima-aikaan syksyllä. Loppusyksyn hirvijahti tuo oman lisänsä kolarialttiuteen.

Lähde: Liikenne- ja viestintäministeriö


Hirvi tai peura ylittää tien mielellään puskasta toiseen, mahdollisimman lyhyellä matkalla. Pusikkojen ohella luonnollisia kulkureittejä ovat muun muassa vesistöjen ja peltojen väliin asettuvat metsäkannakset sekä tietenkin hirviaidan aukot tai päät. Hirvet eivät yleensä varsinaisesti pelkää edes isompia autoja, joten ne saattavat myös kaikessa rauhassa seista tiellä. Molemmat ovat myös laumaeläimiä, missä on yksi, on yleensä muitakin. Sekä hirven että peuran liikkeet ovat arvaamattomia. Kumpikaan ei pidä ajoneuvoa luonnostaan väistettävänä tai vihollisena. Varsinkin maantienopeuksissa ajavan vauhdin ja väistömahdollisuuksien arviointi ovat liikaa eläimen käsityskyvylle.

Hirviaidat katkaisevat hirvien luonnolliset kulkureitit. Eläin pyrkii liikkumaan näitä reittejä ja hirviaidan kohdatessaan kulkee aidan viertä. Yleensä omassa rauhassa kulkeva hirvi ei pyri voimalla aidan läpi, vaan seuraa aitaa koittaen löytää pääsyn esteen toiselle puolelle. Moottoritien tai hirviaitojen lähistöllä kulkevilla teillä on hyvin suuri riski joutua hirvikolariin. Hirvien suuremmat siirtymiset ajoittuvat aikaan, jolloin hirvi siirtyy kesän laidunmailta talvehtimisalueelleen, mutta kiima-aika ja erantovasat ovat tässäkin oma merkittävä riskitekijänsä.

Hirvet syövät ja nukkuvat eri paikoissa, joten ne siirtyvät esim. nuoresta taimikosta tiheämpään metsään yöksi, ja aamulla takaisin. Syksyisin syysviljalle kylvetty pelto- tai heinämaa ovat hirvien suosimia ruokailupaikkoja.

Hirvi ei tavallisesta kesäsateesta piittaa, vaan kulkee oman mielensä mukaan. Sateen vaikutus havainnointikykyysi (jarrutuksesta ja väistöstä puhumattakaan) on erittäin suuri.

Minne katsoa

Jotta ehtisit reagoida, tarvitset yleensä noin sekunnin. Jotta ehtisit pysähtyä tai väistää, tarvitset useita sekunteja. Hirvet pitää siis nähdä ainakin muutamaa sekuntia ennen, eli katse kannattaa pitää siellä missä olet muutaman hetken päästä. Keilaa molempia pientareita. Lähietäisyydellä mahdollisuutesi vaikuttaa hirvikolariin ovat pienet: erityisen pusikkoisella tiellä ainoa mahdollisuus pienentää riskiä on pienentää ajonopeuttasi. Mieti mahdollisia pakoreittejä siltä varalta, että hirvi kuitenkin ryntää tielle eteesi.

Useat hirvikolarin ajaneet (ja siitä kertomaan jääneet) ovat maininneet hahmon ja hirven valkoisten sukkien liikkeen. Hahmon tai jalkojen tajuaminen hirveksi on yleensä kestänyt oman aikansa. Jos tiedät mitä etsiä, voit helpommin havaita hirven. Kannattaa myös muistaa, että kokenut metsästäjä voi nähdä monta hirveä ajomatkalla, jossa asiaa tuntematon ja vaaraa ajattelematon ei huomaa yhtään.

Mitä jos...

Jos näet hirven tai peuran, hiljennä vauhtia. Jos olet törmäysvaarassa voit valita joko jarrutuksen tai väistön. Jos väistät, väistä eläimen takaa. Muista vastaohjaus! Jos jarrutat, muista oikea etujarrun käyttö!

Eläimen korvat, jos vain voit ne nähdä, antavat jotain osviittaa sen mahdollisista reaktiosta. Korvat pystyssä pälyilevä hirvi on ehdoton vaaranmerkki: lähtö voi tulla minä hetkenä hyvänsä. Älä silti koskaan luota tien pientareella paikallaan seisovan hirven pysyvän aloillaan! Pakolaukassa hirven korvat ovat päätä myöden: tällaisen eläimen nähdessäni hiljennä heti vaikka se olisikin ylittänyt tien edessäsi reilun matkan päässä. Perässä voi hyvin tulla toinen - tai useampia - vaikkapa koiran tai suden karkoittamia hirviä.

Muut eläimet

Jos törmäys on väistämätön, ei keskikokoista koiraa tai sitä pienempää eläintä moottoripyörällä kannata yrittää väistää. Pyörä säilyy pystyssä hämmästyttävissäkin tilanteissa, kunhan annat sen itse vakauttaa ohjauksen etkä sorru paniikkireaktioihin, esimerkiksi jarruttamaan itseäsi kumoon. Isomman linnun osuminen kuljettajaan tekee yleensä kipeää, erityisesti niska voi olla kovilla. Tässäkään kohtaa ei kannata yrittää väistää tai jarruttaa, varsinkaan jos muuta liikennettä on kohdilla. Jos iskun saadessasi olet jarruttamassa tai ohjaamassa, menetät ehkä pyörän itseohjautuvuuden ja tasapainon.

Tärkeintä on ennakointi: katseen käyttö, ajonopeus, ajovireys ja tietenkin asiallisessa kunnossa oleva pyörän tai auton tekniikka – ja ennen kaikkea hyvässä kunnossa olevat renkaat.

Lähde: www.motoristisurvival.fi